riikkapa

Tiedät kyllä, mitä pitää tehdä. Mielesi osaa kertoa sinulle suorituksen kokonaisuudessaan vaihe vaiheelta – mihin keskittyä, mitä lihaksia aktivoida, miltä liikkeen kuuluu tuntua, missä asennossa kehosi tulee olla.. Mieli tykittää infoa, havaintoja ja muistutuksia, kerraten suoritustekniikkaa pala palalta, kunnes ajatukset menevät solmuun ja keskittyminen on kaikessa eikä yhtään missään samaan aikaan. Kaikki ne ajatukset, joiden tarkoituksena […]

Urheilussa sinnikkyys, tunnollisuus ja periksiantamattomuus ovat lähes välttämättömiä ominaisuuksia, mutta ikävä kyllä nämä piirteet voivat kääntyä myös itseään vastaan. Erittäin voimakkaina esiintyessään ne voivat ajaa liikaan suorittamiseen ja johtaa lopulta urheilijan uupumukseen. Juteltiin aiheesta crossfit-urheilija Asta Vileniuksen kanssa, joka kertoo omasta kokemuksestaan, uupumuksen oireista, toipumisesta sekä siitä, mitä kokemus itsestä opetti. Kun on jo valmiiksi vaativa

Sain kunnian haastatella moninkertaista pika-aitajuoksun Suomen mestaria, Elmo Lakkaa, psyykkiseen valmennukseen liittyen. Juteltiin mm. pika-aitajuoksussa vaadittavista psyykkisistä ominaisuuksista, lajin suurimmista psyykkisistä haasteista sekä luonnollisesti Elmon omista kokemuksista aiheeseen liittyen. Pika-aitajuoksu on monella tapaa haastava laji, myös henkisesti. Suoritus on lyhyt, parhaimmillaan vain 12-14 sekuntia ja tiukassa kilpailussa jokaisella sekunnin sadasosalla on merkitystä. Suoritukset ovat harvoin

Yksi mielenkiintoisimmista asioista, jonka olen viime vuosina oppinut, on ajatus ihmisen kaksinaisuudesta. Nykytutkimusten valossa ei nimittäin ole olemassa vain ”yhtä minää”, joka olisi täysin yksimielinen omien halujen ja päätöstensä suhteen, vaan oikeastaan ihmisissä elää rinnakkain kaksi minää – kokeva ja muistava minä. Kokeva minä elää tässä ja nyt, muistava minä puolestaan tietää miten tähän ollaan päädytty.

Kaikki tietää sanonnan tieto lisää tuskaa, mutta oletko koskaan ajatellut, miten hyvin sanonta pitää paikkansa myös toisinpäin käännettynä? Olipa kyse sitten elämän pienemmästä epämukavuudesta tai valtavasta surun aiheesta, ovat vastaavat tuskan paikat usein myös niitä suurimpia kasvun ja oppimisen paikkoja. Tuskan keskellä herää monesti erilaisia epätoivon värittämiä kysymyksiä, kuten ”tulenko koskaan selviämään tästä?” tai ”miten

Otsikon mukainen ”sinä riität”-ajatus on ottanut enenevässä määrin valtaa erilaisissa self-help neuvoissa jo jonkin aikaa. Perusajatus siinä onkin hyvä: liiallisia vaatimuksia itseään kohtaan ja jatkuvaa suorittamista vastaan on hyvä taistella. On tärkeää muistaa olla kiitollinen ihan vain siitä, mitä on nyt ja kokea hyväksyvänsä itsensä juuri sellaisena kuin on. Välillä kuitenkin tuntuu, että ajatus on

Urheiluvalmennuksessa ollaan jo pitkään puhuttu eri valmennustyyleistä – tiukasta, johtajalähtöisestä autoritäärisestä valmennuksesta sekä yhteistyötä ja yksilöllisyyttä korostavasta, pelaajalähtöisestä valmennuksesta. Kummassakin valmennustyylissä on sekä huonot että hyvät puolensa, mutta viime vuosikymmenten myötä suunta on ollut yhä enemmän pois autoritäärisen käskevästä tyylistä, joustavamman pelaajalähtöisen valmennuksen suuntaan. Erilaiset johtamistyylit ovat olleet tärkeä puheenaihe myös työelämässä ja johtajia on kannustettu

Yksi isoimpia haasteita psyykkisestä valmennuksesta puhuttaessa on sen tietynlainen epämääräisyys. Olen käynyt monta kertaa keskustelun, jossa psyykkisestä valmennuksesta jutellessamme toinen on lopulta kysynyt tavalla tai toisella ”niin mitä se sitten ihan käytännössä tarkoittaa..?” Vaikka jokaisella herää varmasti jonkinlainen mielikuva, kun termi ”psyykkinen valmennus” nousee esiin, on sen käytäntö monelle vielä hyvin epäselvä. Toivon omalta osaltani

Harjoitteluaikana sain onnekseni todeta pelon olleen täysin turha. Minut otettiin todella hyvin vastaan, asiakkaani olivat lähes poikkeuksetta todella mukavia ja vaikka ennakko-oletuksia aina ajoittain ilmenikin, pääsivät ne monesti unohtumaan kunhan vain aloimme juttelemaan – ihminen ihmiselle, ikään katsomatta. Koin auttaneeni monia – kuuntelin, myötäelin, pohdimme asioita asiakkaiden kanssa yhdessä sekä pääsin hyödyntämään opiskellessani tutuksi tulleita

Olin pari viikkoa sitten puhumassa eräässä seminaarissa, jonka ensimmäisen päivän aiheena oli hoito- ja auttamistyötä tekevien ammattilaisten oma hyvinvointi. Halusin nostaa puheenvuorossani esille usein turhan mustavalkoisesti nähtyjä asioita, kuten itsekkyyttä, epäitsekkyyttä sekä auttamisen halua. Näistä ensimmäistä pidetään yleisesti ottaen lähes aina negatiivisena asiana, siinä missä kahdessa jälkimmäisessä on selvä positiivinen kaiku. Nämäkään asiat eivät kuitenkaan ole