Menneisyyttään voi muuttaa

Mennyt on mennyttä. Menneisyyttään ei voi muuttaa. Älä mieti menneitä… Itseasiassa, menneisyyttään voi muuttaa. Tässä on ilmiselvästi omat rajansa, mutta omalla tavallaan se on kuitenkin totta.

Mennyttä ei enää ole, on vain nykyhetki. Konkreettisten muutosten ohella ainoa, mikä menneisyydestä on jäänyt jäljelle, ovat mieleemme jääneet muistot siitä. Muistomme eivät puolestaan ole objektiivisia, järkkymättömiä tilannekuvauksia menneistä, vaan pikemminkin asenteidemme, tunteidemme ja ymmärryksemme pohjalta luotuja hahmotelmia tilanteista, jotka ovat herkkiä muutokselle. Jos esimerkiksi opimme jotakin uutta menneisyydestämme, voivat vanhat muistot muuttua merkittävästi.

Mieti esimerkiksi, että olet ollut vastuussa jonkin tapahtuman järjestämisestä ja tilaisuuden jälkeen sinulle jää tunne, että epäonnistuit tehtävässäsi täydellisesti ja kaikkien tapahtumaan osallistuneiden mielestä se oli täysi floppi. Muistosi korostavat vain jokaikistä tekemääsi virhettä ja haluaisit unohtaa koko jutun. Epäonnistumisen tunne seuraa sinua aina sinne asti, kunnes saat palautteet tapahtumaan osallistuneilta ja huomaat, miten se on kerännyt itseasiassa suurimmaksi osaksi kehuja ja kiitosta. Et näe mennyttä enää niin negatiivisessa valossa, vaan opittuasi uutta muodostat myös uudenlaisen muiston menneestä. Menneisyytesi on muuttunut.

Monesti suurimmat toiveet pystyä muuttamaan menneisyyttä kohdistuvat johonkin tilanteeseen, joka on aiheuttanut valtavan vaikeita tunteita, esimerkiksi voimakasta häpeää. Tällöin kannattaakin suhtautua menneeseen tilanteeseen muuttuvana: käsittelemällä häpeän tunteeni, voin muuttaa kokemusta jälkikäteen ja muodostaa siitä erilaisen kuvan mieleeni. Meidän ei tarvitse kohdata ja elää kenenkään muiden ajatusten ja tunteiden kanssa, emmekä voi vaikuttaa kenenkään toisen muistikuvaan menneestä. On siis hyvä keskittyä vain omaan kokemukseensa ja työstää asia niin, ettei menneisyys jää vainoamaan nykyhetkeä ja tulevaa.

Menneiden tapahtumien lisäksi myös käsityksiä ihmisistä voi muuttaa jälkikäteen, esimerkiksi uusia näkökulmia käyttämällä, uutta oppimalla tai suhtautumistapaa muuttamalla. Jos vaikkapa riidan jälkeen kykenet näkemään asiat toisen silmin, saattaa toisen käytös vaikuttaakin paljon järkevämmältä ja oma reaktiosi puolestaan ylimitoitetulta. Tai jos itsesyytösten sijaan muistutatkin itseäsi siitä, ettei kukaan voi ennustaa tulevaisuutta ja jokainen tekee ratkaisunsa aina vain siinä hetkessä olevien tietojen pohjalta, voit nähdä menneisyyden minäsi vähän armollisemmassa valossa.

Menneisyys tarjoaa valtavasti opittavaa. Jokin todella ikävä muisto saattaa jälkikäteen tarjotakin todella ison opetuksen, jolloin myös sen alkuperäinen muisto muuttuu. Enää se ei olekaan ikävä asia, jonka haluaisi vain unohtaa ja pyyhkiä pois, vaan tärkeä kokemus, jonka arvoa ei vielä sen tapahtuessa osannut nähdä. Vaikeat kokemukset voivat vahvistaa meitä ja niiden avulla voimme olla myös vertaistukena muille. Ikävien tapahtumien myötä opimme huomaamaan, että niistä huolimatta elämä jatkuu ja ehkä sietokykymme kurjille asioille kasvaa. Voimme oppia arvostamaan niitä oikeasti tärkeitä asioita, emmekä välitä enää siitä, jos jokin pikkuasia ei mennytkään suunnitelmien mukaisesti.

Sanomattakin selvää, että jokaisen menneisyydessä on tapahtunut paljon myös sellaista, mikä näkyy elämässämme edelleen konkreettisesti, eikä ole vain tallentuneena muistoihin. Emme saa menetettyjä ihmisiä takaisin, onnettomuuksia ei voi perua eikä omia menneitä valintojaan voi pyörtää ympäri. Tässä mielessä mennyttä ei voi muuttaa, mutta joka tapauksessa muistot menneestä ovat ja elävät enää vain meidän mielessämme, ja siellä ne voivat kokea isojakin muutoksia. Menneitä kannattaakin siis ajoittain miettiä, käydä niin hyviä kuin vaikeitakin kokemuksia läpi ja koittaa oppia menneisyydeltä. Kuten sanottu, meillä on vain tämä hetki ja jos tätä hetkeä voi helpottaa se, että saamme menneisyyden asiat käsiteltyä ja ”muutettua menneisyyttämme”, on se todellakin sen arvoista.

Tekstin kuva: Otto Rosti / @otto.rosti / Yhdellä Otolla