Näin ilmastoviikolla nostetaan mediassa esille jokaisen omaa vastuuta ilmastosta, ympäristöstä ja herätellään miettimään oman hiilijalanjäljen suuruutta, eli sitä, miten isoja vaikutuksia omilla elämäntavoilla ja erilaisilla valinnoilla on ympäristölle. Samalla tavalla jokaisen on hyvä miettiä myös sitä, minkälaisessa tunneilmastossa tällä hetkellä elää ja minkälainen on oma tunnejalanjälkensä. Mitä jätät jälkeesi toimiessasi ja ollessasi toisten ihmisten keskuudessa?
Ihminen on rakennettu sosiaaliseksi olennoksi. Meihin vaikuttaa – halusimme tai emme – toiset ihmiset ja muiden sanat, reaktiot ja käytös. Lyhyetkin kohtaamiset voivat jättää pitkäaikaisia näkymättömiä jälkiä ja sanomattakin selvää, että hyvä levittää hyvää – ja päinvastoin. Esimerkiksi jo pelkkä väittelyn seuraaminen nostattaa meissä tunnelatausta, vaikka itse asia ei koskettaisi meitä millään tavalla. Samalla tavalla, kuin itsekseen hymyilevän vastaantulijan hyväntuulisuus voi tarttua osittain myös sinuun, vaikka olisitkin täysin ulkopuolinen ohikulkija.
Meihin vaikuttaa toiset, mutta samalla tavalla myös jokainen meistä vaikuttaa toisiin. Jokaisen tulisikin ottaa vastuu omista sanoistaan, teoistaan ja käytöksestään. Vaikka väsyneenä tai ärtyneenä ei olekaan kaikista helpointa muistaa hymyillä ja kiittää vaikkapa kaupan kassaa tai selittää jotakin asiaa toistamiseen rauhallisesti ja tyynesti, voi tätäkin taitoa harjoitella. Levittämällä hyvää ei tee ainoastaan palvelusta muille, vaan myös itselleen. Omasta kiukkuisuudestaan saattaa potea syyllisyyttä jälkikäteen ja oma käytös ennustaa lisäksi sitä, miten toiset ihmiset kohtelevat jatkossa sinua.
Huonot fiilikset tarttuvat todella helposti – jos ei suoraan sanoista tai teoista, niin muilla tavoin eleistä ja ilmeistä. Harmillisen usein väsymyksestä, nälästä, työkiireistä tms. joutuukin kärsimään viattomat ulkopuoliset: läheiset, ystävät tai kuka tahansa vahingossakin tiellemme osuva. Mutta vaikka itsellään olisikin huonompi päivä, voi silti keskittyä minimoimaan sen aiheuttaman negatiivisen tunnejalanjäljen ympäristöön. Onkin eri asia tuoda vaikeat ja negatiiviset tunteet esille ja käsitellä ne rakentavasti, kuin antaa niiden näkyä hallitsemattomasti omassa toiminnassaan.
Omaa tunnejalanjälkeään ja tunneilmastoaan pohtiessaan ei siis todellakaan kannata pyrkiä eroon negatiivisista tunteista. Ne ovat tärkeä osa elämää, niistä saa ja pitääkin puhua ja ne saavat myös näkyä. Kannattaa kuitenkin löytää omat keinonsa käsitellä nuo negatiiviset tunteet rakentavalla tavalla, joka ei kostautuisi itselleen eikä viattomille osapuolille. Toisaalta, negatiivisten jälkien lisäksi voi yhtä lailla pohtia jättämiensä positiivisten jälkien määrää – kiitänkö, kehunko, käyttäydynkö kohteliaasti ja osoitanko arvostusta sekä välittämistä mielestäni riittävästi?
Yksi tärkeä kysymys itselleen esitettäväksi onkin: millaisena haluan, että ihmiset minut muistavat? Millaisen tunnejalanjäljen haluan jättää jälkeeni tänään, tällä viikolla, tänä vuonna ja koko elämäni aikana?
Tekstin kuva Joonas Härmä / @harmajoonas