Otsikon mukainen ”sinä riität”-ajatus on ottanut enenevässä määrin valtaa erilaisissa self-help neuvoissa jo jonkin aikaa. Perusajatus siinä onkin hyvä: liiallisia vaatimuksia itseään kohtaan ja jatkuvaa suorittamista vastaan on hyvä taistella. On tärkeää muistaa olla kiitollinen ihan vain siitä, mitä on nyt ja kokea hyväksyvänsä itsensä juuri sellaisena kuin on. Välillä kuitenkin tuntuu, että ajatus on lähtenyt vähän liikaakin lentoon ja se on saanut sellaisia mittasuhteita, mitä sillä ei välttämättä alunperin ole tarkoitettu viestittävän. Kuten sanottu, ”sinä riität” -ajatus on toimiva liiallisesta suorittamisesta ja itsensä piiskaamisesta irrottautumiseen. Ajatuksen väärinkäytön piiriin menee kuitenkin se, että sen ”luvalla” voisi lopettaa yrittämästä. Että voisi vain tyytyä omaan tilanteeseensa tai itseensä sellaisena kuin on, vaikka sisimmässään haluaisi muuttua.
Jos on esimerkiksi jo pitkän aikaa haaveillut paremmasta kunnosta, muttei ole vielä lähtenyt tekemään määrätietoisesti töitä asian eteen, voi ”sinä riität” -yliannostus viedä ajatuksia juuri päinvastaiseen suuntaan. ”Minä olen hyvä juuri tällaisena” tulee ikään kuin hetkelliseksi lohduttajaksi sen epämiellyttävän ajatuksen tilalle, ettei ole elänyt omien arvojensa mukaisesti ja työskennellyt omien tavoitteidensa eteen. Varjopuolena on kuitenkin se, että todennäköisesti työskentely tavoitteensa eteen viivästyy entisestään aiheuttaen taas enemmän joko tietoista tai tiedostamatonta pahaa oloa. Asiasta tulee vieläkin vaikeampi kohdata jatkossa ja ”sinä riität” -suojakuori vain voimistuu.
Jos me haluamme muuttua, on meidän hyväksyttävä muutoksen vaikeus ja se, ettemme ole tarttuneet muutokseen jo aiemmin. Monien pysyvien muutosten tekeminen vaatii valtavasti määrätietoisuutta, ponnisteluja, vaikeuksien kohtaamista, epätoivon hetkiä ja puhdasta epämiellyttävää vaivannäköä. Koska palkinto harvoin odottaa heti ponnistelun alettua, joutuu matkalla sietämään paljon myös epävarmuutta ja turhautumista, kunnes viimein se kaikki palkitaan. Ja siinä se hienous onkin: mikään ei tunnu niin hyvältä, kuin saavuttaa jotakin sellaista, jonka eteen on nähnyt aivan älyttömästi vaivaa ja jopa matkalla luullut, ettei koskaan pääse päämääräänsä.
Monet ihmisen hienoimmat hetket tulevat sellaisista asioita, joiden takia on täytynyt ponnistella ja väärinymmärrettynä ”sinä riität” -mantra valitettavasti sotii tätä vastaan. Se tarjoaa lohtua kaikelle sille, mitä emme halua itsessämme kohdata, vaikka oikeasti meidän on todella tärkeä hyväksyä myös omat varjopuolemme ja nähdä ne asiat itsessämme, joita kenties häpeämme ja joissa haluamme muuttua. Tällaisille asioille selkänsä kääntäminen ja laastaroiminen korulauseilla tuo kyllä illuusion henkisestä tasapainosta, mutta jättää todelliset halumme ja tarpeemme täyttämättä.
Ihmisen perustavanlaatuinen ominaisuus on mukavuudenhalu, ja sitä on tärkeä olla ruokkimatta liiaksi. ”Sinä riität” on lupaus siitä, että sinun ei tarvitse tehdä mitään tai muuttua mitenkään. Kuten sanottu, perusajatus siinä onkin hyvä, mutta pohdi aina tarkkaan, mitä tuolla ajatuksella ruokit. Mukavuudenhalua vai armollisuutta itseään kohtaan? Ensimmäinen tarjoaa vain laihaa lohtua, mutta jälkimmäisen avulla ajatus pääsee oikeuksiinsa niin, kuin sitä on tarkoitettukin käytettävän.