Kaikki tietää sanonnan tieto lisää tuskaa, mutta oletko koskaan ajatellut, miten hyvin sanonta pitää paikkansa myös toisinpäin käännettynä?
Olipa kyse sitten elämän pienemmästä epämukavuudesta tai valtavasta surun aiheesta, ovat vastaavat tuskan paikat usein myös niitä suurimpia kasvun ja oppimisen paikkoja. Tuskan keskellä herää monesti erilaisia epätoivon värittämiä kysymyksiä, kuten ”tulenko koskaan selviämään tästä?” tai ”miten voin oikein jatkaa eteenpäin?” Vaikka se onkin kaikkea muuta kuin helppoa, saamme lopulta myös vastaukset noihin kysymyksiin. Kysymyksiin, joita emme olisi koskaan edes kysyneet ilman eteen sattuneita vaikeuksia. Kysymyksiin, joihin emme välttämättä edes alunperin halunneet kuulla vastausta.
Vaikeuksien koittaessa ihminen monesti yllättää itsensä. Saatamme selvitä jostakin sellaisesta, mistä emme ikinä ajatelleet nousevamme takaisin jaloillemme. Nauru saattaakin palata elämään aikaisemmin, kuin olimme ennen surun saapumista olettaneet. Tuska lisää tietoa ennen kaikkea ihmisestä itsestään. Monesti opimme olevamme vahvempia, kuin mihin itsekään uskoimme. Oma käytöksemme tai rauhallisuutemme voi yllättää meidät kovan paikan tullen ja kenties huomaamme omistavamme paljon hyödyllisiä selviytymiskeinoja vetämään meitä synkimmistä hetkistä ylös. Toisaalta tuska voi myös opettaa meitä näyttämään heikkoutemme, pyytämään apua ja tukeutumaan toisiin. Toisin sanoen tuska opettaa meille inhimillisyyttä.
Voi myös olla, että opimme joitakin aivan uusia keinoja selviytymisen avuksi ja ehkä opimme tarkastelemaan itseämme kokonaisvaltaisesti uudella tavalla. Opimme väkisinkin tunteistamme, niihin reagoinnista ja tunteiden käsittelystä. Kerran koettu tuska herkistää meidät myös havaitsemaan sen mahdollista uusiutumista paremmin, kun kyse on esimerkiksi työuupumuksesta tai masennuksesta. Tiedämme paremmin omat rajamme ja tiedämme, miten mielemme ja kehomme alkaa reagoimaan tuon rajan ollessa liian lähellä.
Tuska lisää tietoa myös ihmisistä ympärillämme. Tuskan saapuessa lähipiirin roolit muuttuvat. Osasta läheisistä voi tulla lohduttajia ja auttajia, kun osa tutuista voi vetäytyä antamaan rauhaa ja tilaa tuskan keskelle. Ehkä opit, keneen haluat turvautua jatkossakin ja kenen seura antoi sinulle synkissä hetkissä eniten. Opit, miten läheisesi suhtautuvat sinun tai teidän yhteiseen vaikeaan tilanteeseen ja kenties huomaat eri ihmisten käyttävän erilaisia selviytymiskeinoja oloaan helpottamaan. Ehkä opit myös jatkossa kohtaamaan ja auttamaan paremmin ihmisiä, joilla on jokin vastaavanlainen vaikea tilanne elämässä.
Lisäksi tuska laittaa asioita perspektiiviin. Mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä? Saamme lisää tietoa omista arvoistamme ja saamme usein myös suoraa palautetta siitä, olemmeko eläneet niiden mukaisesti. Toisin sanoen tuska lisää tietoa omien aikaisempien valintojemme toimivuudesta. Tätä kautta tuska lisää tietoa tulevaisuutta varten. Mitä muutoksia haluan tehdä elämässäni? Miten huolehdin omasta jaksamisestani jatkossa? Mitä tarvitsen elämääni enemmän, mitä vähemmän? Tuska saattaa yllättäen riisua kaiken turhan ympäriltä ja voimme sen myötä nähdä kirkkaammin, mitkä omat ydinarvoni ovat. Tuska voi nostaa itsestäänselvänä pidettyjä asioita parrasvaloihin ja näin muistuttaa niiden merkityksestä, jos esimerkiksi yllättäen oma tai läheisen terveys tai vaikkapa oma työpaikka tai parisuhde onkin uhattuna. Se, miten tuskallisena luopuminen tai pelkkä ajatus luopumisesta ilmenee, on yleensä hyvä mittari kertomaan kyseisen asian tai sen eri puolien merkityksestä itselle. Tuska (tai sen puuttuminen) kertoo siis rehellisesti myös sen, miten tärkeä asia oli tai on kyseessä.
Kaiken tämän lisäksi tuska opettaa hetkessä olemista ja päivä kerrallaan elämistä. Se opettaa elämään uudella tavalla, joskus pakottaen sopeutumaan muutokseen. Ennen kaikkea, tuska lisää henkistä kasvua – ”tietoa”, jota ei voi saada mistään muualta, kuin vaikeuksia kohtaamalla. Tuska on julma, mutta tehokas opettaja, jota kannattaa kunnioittaa.