Urheilussa sinnikkyys, tunnollisuus ja periksiantamattomuus ovat lähes välttämättömiä ominaisuuksia, mutta ikävä kyllä nämä piirteet voivat kääntyä myös itseään vastaan. Erittäin voimakkaina esiintyessään ne voivat ajaa liikaan suorittamiseen ja johtaa lopulta urheilijan uupumukseen. Juteltiin aiheesta crossfit-urheilija Asta Vileniuksen kanssa, joka kertoo omasta kokemuksestaan, uupumuksen oireista, toipumisesta sekä siitä, mitä kokemus itsestä opetti.
Kun on jo valmiiksi vaativa itseään kohtaan ja pyrkii tekemään täydellisiä suorituksia niin urheilussa, töissä kuin muuallakin elämässä, voi tähän päälle tulevat ulkopuoliset vaatimukset olla ”se viimeinen pisara”. Vuoden 2017 Winter Wareihin (Suomen kovatasoisimmat CrossFit-kisat) valmistautuessaan Asta treenasi kovaa ja pyrki samalla kiristämään hieman painoa kisoja varten. Kisat tulivat ja menivät, mutta kova treeni ja syömisen rajoittaminen jäivät niin sanotusti päälle. Vaikka takaraivossa olikin tieto siitä, ettei tilanne voi jatkua samalla tavalla kovin pitkään, ei vaativa luonne antanut myöskään ottaa löysemmin. Ihmiset ympärillä alkoivat huomaamaan, ettei kaikki ollut kunnossa ja myös suorituskyky oli alkanut laskemaan kovaa vauhtia. Syke ei noussut enää kunnolla kovissakaan treeneissä, kehossa ilmeni eri puolilla selittämättömiä kipuja, hormonitoiminta tuntui menneen sekaisin ja mieli oli masentunut.
”Jos oikein mikään ei ole kivaa ja vaan pakotat itsesi tekemään asioita,
niin kyllä sillon olisi hyvä miettiä, että kuuluukohan tän nyt ihan näin mennä.”
Lopulta väsymys otti vallan ja pysäytti keväällä alkaneen kierteen. Kesän 2017 Karjalan Kovimman kisapaikka oli pakko jättää lunastamatta, sillä olo oli niin voimaton. Alkuvuodesta kovan luokan CrossFit-urheilija ei nyt saanut vedettyä enää yhtäkään leukaa. Keho ja mieli olivat molemmat aivan loppu. Asta muistaa tuona aikana lähinnä nukkuneensa. Hereillä ollessakin lähinnä vain väsytti. Pahinta aikaa kesti noin puoli vuotta. Ensimerkit suunnasta parempaan oli Astan mukaan havaittavissa mielialasta. Kun mieli alkoi korjaantua, korjaantui vähitellen muukin hyvinvointi. Uupumuksen selättämistä auttoi lisäksi työkuvioiden yksinkertaistaminen sekä asian käsittely niin oman pään sisällä kuin ystävien kanssa.
Joskus paineet voivat syntyä siitä, että lähtee vertailemaan itseään muihin, mutta Astan kohdalla kyse oli lähinnä kilpailusta itsensä kanssa. Täytyi olla paras versio itsestään, paras mahdollinen urheilija ja tehtävä tämän tavoitteen eteen kaikkensa. Paradoksaalisesti kuitenkin nimenomaan rennompi ja joustavampi asenne on auttanut Astaa kehittymään parhaaksi mahdolliseksi urheilijaksi, ja hän kokeekin juuri nyt olevansa paremmassa kunnossa kuin koskaan. Suurin konkreettinen muutos ajattelussa tapahtui Astan mukaan suhtautumisessa treeneihin. Jokaista treeniä ei voi eikä kannatakaan vetää täysillä, antaen aivan kaikkeaan, vaan treenit täytyy osata erottaa kilpailusuorituksesta. Joskus mennään tietysti edelleen treeneissäkin täysillä, mutta silloin treeni on fiksusti mietitty, tukien harjoitusohjelman kokonaiskuvaa.
Kokemus pysäytti Astan miettimään omaa vaativaa asennetta itseään kohtaan tarkemmin. Asta ymmärsi oppineensa vaativan asenteen äidiltään, ja opetteli vähitellen erottamaan nämä automaattisesti heräävät, vaativat ajatukset ns. ”omista ajatuksistaan”. Asta siis oppi tunnistamaan, mistä mikäkin ajatus on peräisin. Kun oppii erottelemaan, mitkä ajatukset on syntyneet meidän kokemusten pohjalta (esim. vaativa vanhempi) ja mitkä ovat puolestaan ajatuksia, joiden takana voimme itse seistä, on helpompi päättää, mitä ajatuksia uskomme ja mitä kannattaa ehdottomasti kyseenalaistaa. Liiallisesta vaativuudesta irtautuminen ei siis välttämättä ole vaativista ajatuksista eroon pääsemistä, vaan ennen kaikkea kyse on muutoksesta suhtautumisessa tällaisiin ajatuksiin. Niitä ei tarvitse uskoa, eikä niiden mukaan tarvitse toimia. Ne voi laittaa merkille, mutta sen jälkeen taas muistuttaa itseään, ettei ajatuksissa ole perää, eivätkä ne varsinkaan tue omia tavoitteita saati omaa hyvinvointia.
Oman kokemuksensa jakamisella Asta toivoo, että voisi saada edes jonkun havahtumaan ja miettimään tilannettaan jo ennen, kuin uupumus iskee. Vaativille ajatuksille ei kannata antaa liiallista valtaa, eikä uupumuksen ensimerkkejä (alhainen mieliala, väsymys, suorituskyvyn heikkeneminen, syke ei nouse normaalisti tai syke on jatkuvasti hieman koholla, kiputilat eri puolilla..) kannata vähätellä. Jos haluaa treenata kovaa, on oltava tarkkana elämän muiden kuormitustekijöiden suhteen ja luonnollisesti huolehdittava riittävästä energiansaannista ja palautumisesta. Urheilu on kuitenkin niin paljon muutakin, kuin jatkuvaa suorituskyvyn kehittämistä ja olisi sääli, jos ei pystyisi nauttimaan täysillä siitä, mitä tekee.
Iso kiitos Asta haastattelusta!
Astaa tai hänen yritystään MyPowerFixiä voit seurata mm. täältä:
Instagram: @astavilenius / @mypowerfixx
Nettisivut: https://www.mypowerfix.fi/
Podcast: Stabiili podcast (Jossa olen itsekin ollut vieraana keskustelemassa kivun psyykkisestä puolesta, löydät jakson täältä!)
Tekstin ensimmäinen kuva: Winter War / @cfwinterwar