Sain vasta päätökseen Michael Phelpsin kirjan ’No Limits – The Will to Succeed’, joka kertoi Phelpsin matkasta kohti unelmiaan – ensin yhden olympiakullan saavuttamista ja lopulta kaikkien aikojen kisaennätystä, kahdeksan kultamitalin voittamista (Olympialaiset Pekingissä 2008). Phelps kantaa edelleen titteliä ”kaikkien aikojen menestynein olympiaurheilija”. Jos tällaisella urheilijalla on jotakin sanottavaa omasta mindsetistaan, kannattaa häntä todennäköisesti kuunnella.
Phelps kertoi kirjassaan esimerkkinä, miten tuona legendaarisena olympiavuotena hänen uimalasinsa pettivät 200 metrin perhosuinnin finaalissa. Veteen hyppäämisen jälkeen Phelps huomasi lasiensa vuotavan ja päästävän vettä vähitellen sisään. Alkuun tilanne tuntui olevan vielä hallinnassa, mutta vähitellen vettä pääsi lasien sisään niin paljon, ettei hän nähnyt lopussa yhtään mitään – ei pohjassa kulkevaa viivaa, ei reunan lähestymisestä varoittavaa merkkiä, eikä altaan reunaa. Phelps pystyi kuitenkin elämään tilanteen mukaan ja alkoi näköaistiin luottamisen sijaan laskea vetojensa määrää pystyäkseen arvioimaan koska altaanmitta tuli täyteen, koska piti kääntyä ja koska kurottaa kohti maalia. Phelps ei ainoastaan voittanut tuota kisaa, vaan asetti suorituksellaan myös uuden maailmanennätyksen. Problem? No problem.
Joskus urheilija joutuu hyvin yllättävässäkin mielessä ulos mukavuusalueeltaan ja hyvin ennalta odottamattomiin tilanteisiin. Aina voi – ja jossain määrin kannattaakin – käydä mielikuvissaan läpi myös mahdollisia haasteita, joita suorituksessa voi esiintyä, mutta liiallinen ”mikä voi mennä pieleen?” -pohdinta vie keskittymistä oleellisimmilta asioilta ja voi luoda turhia paineita tai voimakasta epäonnistumisen pelkoa. Tärkeintä ei olekaan miettiä jokaikistä mahdollista pieleen menevää asiaa mielessään läpi, vaan opetella yksi tärkeä periaate vastaavia tilanteita varten: WIN.
What’s important now? Mikä on tärkeää nyt? Olympiafinaalissa tärkeää ei ole se, että alkaa korjaamaan laseja paremmin paikoilleen, vaan kaikkensa antaminen itse suoritukseen, tapahtui se sitten näköaistin kanssa tai ilman. Jos kyseessä olisi ollut viimeinen harjoitus ennen finaalia, jossa on tärkeää, että urheilijalle jää luottavainen olo ja hyvä tunne suorituksen onnistumisesta, olisi ollut puolestaan tärkeää ottaa lähtö uudestaan ja uida hyvä veto ilman ongelmia. Toisin sanoen, WIN auttaa meitä keskittymään oleelliseen sekä pysymään läsnä tässä hetkessä, molemmat äärimmäisen tärkeitä taitoja urheilijalle.
Erilaisten haasteiden ilmaantuessa on luonnollista lähteä keskittymään itse ongelmaan ja sen korjaamiseen, vaikka monesti paras ratkaisu juuri siinä hetkessä olisikin ongelman sivuuttaminen ja jatkaminen eteenpäin ongelmasta huolimatta ja kenties muilla taidoilla kompensoiden, juuri kuten Phelps oli toiminut.
Kun opetamme mielemme kysymään ongelmatilanteen tullen aina ensimmäisenä ”What’s important now?”, pääsemme heti tilanteen tasalle, emmekä jumitu itse ongelmaan. Ongelma saa lisäksi turhan usein valtavat mittasuhteet mielessämme, jos lähdemme keskittymään siihen liiaksi. Itseasiassa ongelma ei välttämättä ole ongelma ollenkaan, ainoastaan odottamaton muutos ympäristössämme, johon meillä voi hyvinkin olla tarvittavat taidot sopeutua, jos vain muistamme hyödyntää noita taitoja tuossa hetkessä.
Oleelliseen keskittymisen tärkeys ei tietenkään rajoitu vain kilpasuorituksiin, vaan pätee yhtälailla myös harjoituksiin ja muuhun elämään. Jos treenin aikana ilmenee odottamatonta ja uudenlaista kipua, on siinä vaiheessa todennäköisesti tärkeintä kunnioittaa kipua sen sijaan, että puskisi väkisin treenin loppuun alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Tai jos edellisen yön unet olivat todella katkonaiset ja vielä aamullakin olo on kuolemanväsynyt, ei todennäköisesti ole järkevää lähteä aamutreeneihin, vaan priorisoida levon tarve. WIN ei nimensä mukaisesti auta meitä ainoastaan voittamaan, vaan tekemään elämässä ylipäätään fiksuja valintoja, olivatpa ne miten merkittäviä tai arkisia tahansa.
Tekstin kuva: Seppo Alanko / Unbroken 2019