riikkapa

Olin pari viikkoa sitten puhumassa eräässä seminaarissa, jonka ensimmäisen päivän aiheena oli hoito- ja auttamistyötä tekevien ammattilaisten oma hyvinvointi. Halusin nostaa puheenvuorossani esille usein turhan mustavalkoisesti nähtyjä asioita, kuten itsekkyyttä, epäitsekkyyttä sekä auttamisen halua. Näistä ensimmäistä pidetään yleisesti ottaen lähes aina negatiivisena asiana, siinä missä kahdessa jälkimmäisessä on selvä positiivinen kaiku. Nämäkään asiat eivät kuitenkaan ole […]

Sain vasta päätökseen Michael Phelpsin kirjan ’No Limits – The Will to Succeed’, joka kertoi Phelpsin matkasta kohti unelmiaan – ensin yhden olympiakullan saavuttamista ja lopulta kaikkien aikojen kisaennätystä, kahdeksan kultamitalin voittamista (Olympialaiset Pekingissä 2008). Phelps kantaa edelleen titteliä ”kaikkien aikojen menestynein olympiaurheilija”. Jos tällaisella urheilijalla on jotakin sanottavaa omasta mindsetistaan, kannattaa häntä todennäköisesti kuunnella.

Nykyistä vuotta ja vuosikymmentä on jäljellä enää muutama päivä. Vaikka aurinko nouseekin samalla tavalla myös keskiviikkona 1.1.2020, on vuoden loppumisella ja varsinkin koko kymmenluvun vaihtumisella monelle iso symbolinen merkitys. Nämä on aina niitä hyviä hetkiä pysähtyä tarkastelemaan omaa elämää, oppia menneisyydeltä sekä tulla kenties tietoisemmaksi tulevaisuuden visiostaan. Halusin itse miettiä kulunutta vuotta sekä viimeistä kymmentä

Tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa ja onkin todella hyvä, että mielenterveyden häiriöitä ja mielen oireita nostetaan esille, ja korostetaan etenkin niihin puuttumisen tärkeyttä. Aihe koskee kuitenkin myös sellaisia, joilla menee oman mielenterveytensä kanssa tällä hetkellä hyvin, tai kenellä ei koskaan mitään vakavia mielialaoireita ole ollutkaan. Itseasiassa aihe koskee etenkin teitä.  Sanomattakin selvää, että mielenterveyteen vaikuttavat monet

Mennyt on mennyttä. Menneisyyttään ei voi muuttaa. Älä mieti menneitä… Itseasiassa, menneisyyttään voi muuttaa. Tässä on ilmiselvästi omat rajansa, mutta omalla tavallaan se on kuitenkin totta. Mennyttä ei enää ole, on vain nykyhetki. Konkreettisten muutosten ohella ainoa, mikä menneisyydestä on jäänyt jäljelle, ovat mieleemme jääneet muistot siitä. Muistomme eivät puolestaan ole objektiivisia, järkkymättömiä tilannekuvauksia menneistä, vaan

Psyykkisen valmennuksen kolmesta isosta teemasta ollaan nyt käsitelty kaksi: itsetuntemus sekä urheilijan kokonaisvaltainen tukeminen. Viimeisenä – ja syystäkin viimeisenä – päästään psyykkisten taitojen harjoittamiseen. Ennen tähän kolmanteen teemaan siirtymistä olisi ainakin jossain määrin syytä käydä urheilijan kanssa läpi kahta ensimmäistä. Ilman riittävää itsetuntemusta ei esimerkiksi voida tietää, mitä taitoja ylipäätään tulisi harjoittaa ja miten. On

Edellisessä kirjoituksessa avasin psyykkisen valmennuksen ensimmäistä kokonaisuutta – itsetuntemusta ja miten valmentaja voi olla urheilijalle apuna sen lisäämisessä. Tässä kirjoituksessa siirrytään psyykkisen valmennuksen toiseen isompaan teemaan: URHEILIJAN KOKONAISVALTAINEN TUKEMINEN Psyykkinen valmennus voi olla opiskelu- tai työstressin purkamista. Se voi olla yksityiselämän huolien jakamista tai identiteettikriisin läpikäymistä. Psyykkiseen valmennukseen saattaa aivan hyvin kuulua myös nukkumisongelmien hoitamista

Ajattelin seuraavissa kirjoituksissa avata hieman omia näkemyksiäni psyykkisestä valmennuksesta. Koska aihe on todella laaja, syntyi siitä kolme eri kirjoitusta, jossa jokaisessa otetaan tarkasteluun yksi kolmesta psyykkisen valmennuksen isommasta kokonaisuudesta, joiden avulla itse isoa kuvaa hahmotan. Tässä niistä ensimmäinen: ITSETUNTEMUS Sanoisin, että kaikki lähtee itsetuntemuksesta. Jos ei tiedä kuka on, ei voi myöskään tietää mitä haluaa,

Näin ilmastoviikolla nostetaan mediassa esille jokaisen omaa vastuuta ilmastosta, ympäristöstä ja herätellään miettimään oman hiilijalanjäljen suuruutta, eli sitä, miten isoja vaikutuksia omilla elämäntavoilla ja erilaisilla valinnoilla on ympäristölle. Samalla tavalla jokaisen on hyvä miettiä myös sitä, minkälaisessa tunneilmastossa tällä hetkellä elää ja minkälainen on oma tunnejalanjälkensä. Mitä jätät jälkeesi toimiessasi ja ollessasi toisten ihmisten keskuudessa?

Aivan ensimmäinen urheilulaji, jota pienenä harrastin, oli suunnistus. Meidän koko perhe suunnisti, joten luonnollisesti kartta iskettiin myös perheen pienimmälle käteen jo viisivuotiaana. Luonnollista oli myös se, ettei harrastus jäänyt satunnaisiin iltarasteihin, vaan lapsuuden kesiin kuului aina myös muutamat suunnistuskilpailut.  Ensimmäiset vuodet kisasin ns. rastireitillä. Siinä metsään on vedetty naru (aka. siimari), jonka varrella rastit ovat